Viikko 26:n musiikki hankinnat (Part 2)

TeeBee: The Legacy (2004)

TeeBee: The LegacyDrum and bass hammasta alkoi taas kolottomaan ja olen jo jonkun aikaa etsinyt norjalaisen DJ TeeBeen toista albumia Through The Eyes Of A Scorpion (2001) mutta kuulin tällä viikolla että kaikki painokset on loppuunmyyty eikä sitä ole painettu lisää. Mikä vääryys. No piti sitten valita hänen tuotannostaan kolmas albumi, The Legacy. Kuten kaverin edellinen levytys myös tämä on tupla-CD jossa ensimmäinen CD on itse albumi ja toisella CD:llä TeeBee miksaa omia biisejään kahdella turntablesilla. Ensimmäisella CD:llä keskimääräisesti 7 minuutin biisit tarjoavat hieman synkempää, yksinkertaista drum and bassia jossa syvät bassolinjat ja ambient melodiat kohtaavat. Ja muutamassa biisissä naisvokaalit tuovat mukavan lisämausteen. Miksaus CD on periaatteessa sitä samaa synkkää biittiä mutta nopeampana. Ihan jees albumi mutta perhana... minä haluan myös Through The Eyes Of A Scorpionin levyhyllyyni.

Amon Tobin: Out From Out Where (2002)

Amon Tobin: Out From Out WhereNinja Tune konkarin Splinter Cell 3 soundtrack pyöri aika tiuhaan tahtiin omalla soittolistallani joten sen myötä päätin tutustua hieman tarkemmin tämän kaverin tuotantoon. Drum and bass painoitteinen ensimmäinen levy Cujo-aliaksen alla (jonka myös tilasin mutta ei vielä saapunut) ja Out From Out Where oli ne jotka miellytti eniten korvaani ja aivojani. Levyltä löytyy hänen kehittelemäänsä värikästä trip-hoppia mutta hänen pistäessään nopeamman vaihteen päälle, henkeähaukkoen ihailen herra Tobinin kykyä kirjoittaa biisejä sekä sämpläystaitoaan. Joten kysynkin että onko Amon Tobin kehittänyt täysin uuden genren elektroniseen musikkiin vai miten ihmeessä tämä Out From Out Where kuulostaa niin erilaiselta ja ainutlaatuiselta? Albumia kuunnellessani ja biisilistaa lukiessani, mieleeni juolahti että tämähän on sähköistä sci-fi westerniä. Clint Eastwood blondina, hämärässä tulevaisuudessa. Kaukana galaksin reunalla, siemailemassa synteettistä viskiä jossain räkäisessä baarissa. Ja tämä albumi soundtrackina.

Kipeä varvas

Helvetin kuustoista. Ei hyvin mene tässä huushollissa. Ensiksi faija onnistui pari viikkoa sitten polttamaan vasemman jalkansa aika pahasti ja nyt itse onnistuin eilen potkaisemaan vahingossa oikean jalan pikkuvarpaan olohuoneen pöydän jalkaan. Ennenkin olen potkinut näillä isoilla jaloilla tuota pöydän jalkaa mutta nyt ensimmäistä kertaa potkaisin niin kovaa että varvas tummeni ja turposi. Auts. Tänä aamuna varvas ei ollut enää niin turvonnut ja se ei vaikuta murtuneelta kun pystyn heiluttamaan sitä jotenkin. Kävelykin sujuu eilistä paremmin. Mutta perhanan kipeä se vieläkin on ja tänään pitäisi käydä kaupungissa tekemässä levykauppa kierros. Toivottavasti varvas kestää.

EDIT: Paskat se mitään kestänyt. Kävely oli yhtä helvettiä 100 metrin jälkeen. Otetaan iisisti nyt muutama päivä.

Nelosen kökkömaratoni

Krapula vaivaa mutta tämä on kirjoitettava ylös ennenkuin ajatus katoaa kokonaan. Mutta asiaan. Näyttikö Nelonen tosiaan eilen elokuva historian yksi huonoimmista elokuvista ikinä? Vai näinkö näkyjä? Ei, en puhu Carpenterin Ghost Of Marsista vaan sitä ennen esitettyä Reptiliania. Tässä elokuvassa oli kaikki huonoa. Juoni oli kopioitu häpeilemättä Godzillasta ja ties mistä alien invaasio elokuvasta. Efektit oli kauheita. Varsinkin tietokoneella tehty monsteri näytti siltä kuin se olisi otettu jostain halvasta tv-mainoksesta. Alienit oli pökkelömäisiä ja uuhhh... ne osaavat puhua englantia. Ja se näytteleminen. Tätä filmiä voisi käyttää esimerkkinä opetusfilmeissä tyyliin "jos näyttelijätaitosi ovat tätä tasoa, älä lopeta päivätyötäsi vielä". Ja tämä elokuva piti katsoa ihan vaan sen takia että voiko se alittaa riman vielä jollakin toisella alueella. Tämän rinnalla Ghost of Mars oli hyvä leffa. No okei. Carpenterin visiossa epäloogisuudet ja juonen aukot vaivasivat pitkin elokuvaa, mutta ei se niin huono ollut mitä monet ovat kertoneet. Olen nähnyt vielä huonompiakin leffoja. Esimerkiksi Bad Company hiipii nyt mieleeni... Siinä leffassa ei ollut mitään hauskaa ja Anthony Hopkins veti koko leffan samalla ilmeellä. Pelottavaa ja se ei ole edes kauhuleffa.

Viikko 25:n musiikki hankinnat

Voodoo Child: Baby Monkey

Voodoo Child: Baby MonkeyMobyn nykyinen reinkarnaatio ei ole kokonaisuutena oikein säväyttänyt allekirjoittanutta. Playn aikainen materiaali oli hyvää, mutta 18 ja Hotel albumit ei ole jaksanut kiinnostaa. Pari hyvää biisiä ja that's it. Nyt löytyi anttilasta halvalla viime vuonna julkaistu Baby Monkey albumi joka on tehty Voodoo Child nimen alla. Mobyn tuotantoon paremmin tutustuneet tietävät että tämä on yksi hänen monista aliaksista menneisyydessä. Levyn kansivihosta voi lukea että Mobya on taas alkanut kiinnostamaan elektronisempi musiikki ja hyvä niin. Baby Monkey tarjoaa pitkästä aikaa Mobyn melodista techno puolta ja se jatkaa hyvin siitä mihin Moby jäi vuonna 1996 Everything Is Wrong remix albumillaan.

Kung Fu Hustle

Kung Fu HustleOhjaus: Stephen Chow
Käsikirjoitus: Stephen Chow, Tsang Kan Cheong, Xin Huo, Chan Man Keung
IMDB: Kung Fu Hustle (2004)

Stephen Chow on monilahjakas kaveri. Hän ohjasi, käsikirjoitti ja näytteli pääosaa tässä hauskassa ja vuoden koviten potkivassa elokuvassa. Chow näyttelee Singia, pikkurikollista joka yrittää päästä isompiin rikollispiireihin mutta matkan varrella hän löytää elämänsä todellisen tarkoituksen. Jackie Chan esitteli suurelle yleisölle realistisen kung fun ja komedian yhdistelmän, mutta Chow on ottanut hieman erilaisen näkökulman visioonsa kun hän on lisännyt soppaan elementtejä Matrixin ja Crouching Tiger, Hidden Dragonin taistelukohtauksista. Visuaalisesti elokuva on pääasiallisesti tyylikäs. Toki hetkittäin näkee pelkästään paljaalla silmällä ne kohdat elokuvasta mitkä on tehty tietokoneella mutta ne ei onneksi häiritse. Hieman hymyillyttää kun löytää nämä pienet kauneusvirheet. Ja ne hahmot. Hauskimman roolin vetää ehdottomasti sikalakujan vuokraemäntä. Rööki huulessa, kylpytakki ja paplarit päässä kulkeva mamma on sen verran kova luu joka vie ja muut vikisee.

Viikko 24:n musiikki hankinnat

DJ Shadow And Cut Chemist: Brainfreeze (1999)

DJ Shadow And Cut Chemist: BrainfreezeMinun ei pitänyt käydä tällä viikolla levykaupoissa muiden rahan menojen takia, mutta minulla oli 15 minuuttia ylimääräistä aikaa ja kymppi lompakossa joten kävin tekemässä pienen kierroksen. Ja mikä sieltä löytyikään. DJ Shadow:n ja Cut Chemistin mixaus CD, Brainfreeze. Kymppi meni ja viikko on pelastettu. Kuten vuoden 2001 julkaisu Product Placement, myös tämä mixaus on toteutettu 7" 45 RPM kiekoilla. Old school funkia, rappia, soulia sekoitetaan aika vakuuttavasti keskenään ja tokalla miksauksella DJ Shadown:n biisit The Number Song ja Organ Donor taidetaan vetää suoraan noilta alkuperäisiltä vinyyleiltä. Mahtavaa settiä. Tämä CD myös tunnetaan siitä että sitä painettiin ainoastaan 2000 kappaletta ja viimeinen erä tätä levyä pöllittiin Cut Chemistilta keikan aikana ja sen ansiosta se lähti elämään omaa elämää eBayssa ja bootlegereiden keskuudessa. Joten mikä versio minulla on nyt hallussa? Bootleg vai bootlegin bootleg? Noh pääasia on se että Product Placement sai isoveljensä viereensä levyhyllyssäni.

Viikko 23:n musiikki hankinnat (Part 2)

DJ Shadow: Endtroducing... (Deluxe Edition) (2005)

DJ Shadow: Endtroducing... (Deluxe Edition)Whau. Siitä on tosiaan kulunut kohta kymmenen vuotta kun DJ Shadow (aka Josh Davis) julkaisi James Lavellen Mowax levymerkin kautta legendaarisen sekä arvostelijoiden ja fanien palvoman Entroducing albumin. Tätä albumia ei ole turhaan kehuttu yhdeksi 90-luvun parhaimmaksi albumiksi ja vielä tänäkin päivänä se näyttää malliesimerkkiä loistavasta instrumentaali hiphop/trip-hop albumista. Mikä tästä sitten tekee loistavan albumin? Yhdellä sanalla sanottuna, sämpläys. Koko albumi on rakennettu nerokkaasti eri sämplien varaan. Kaunis piano melodia yhdestä biisistä, rummut toisesta, vokaalit kolmannesta jne. Ja noista pienistä palasista on syntynyt täysin omanlainen biisi ja kun erilaisia sämplejä on kymmeniä/satoja kappaletta, siitä on syntynyt rytmikäs sekä melodisesti rikas albumi. Deluxe Edition täydentää tätä albumia bonus CD:llä jossa on harvinaisia B-puolia, remixejä, live esiintyminen sekä studiosessioista syntyneitä vaihtoehtoisia versioita biiseistä ja lyhyitä demoja jotka kertovat kuuntelijalle että miten esim. biisin rummut ovat kehittyneet matkan varrella.

Viikko 23:n musiikki hankinnat

Aesthetic Perfection: Close To Human (2005)

Aesthetic Perfection: Close To HumanAmerikkalainen Aesthetic Perfection tulee ja iskee salakavalasti puun takaa todella päräyttävälla ensialbumilla. Tässä on ehdokas jopa vuoden kovimmalle albumille. Rankemmilla vokaaleilla (hieman Cradle Of Filthiä muistuttavat mutta tällä kertaa on muistettu jättää tiukemmat kalsarit laatikkoon, joten ärsyttävimpiä ininöitä ei löydy levyltä) sekä vanhan kunnon EBM-biiteillä varustettu levy on alusta loppuun hiottu kokonaisuus. Alun Ghost in the Shelliä muistuttavassa Human introssa kysellään mikä tekee meistä ihmisen ja aloittaa kuuntelijan matkan. Keskivaiheella meno pääsee huippuunsa levyn parhaimmalla biisillä I Belong To You sekä hieman hitaammalla biitillä varustellulla Overcast jossa on levyn ainoat normaalit "puhtaat" vokaalit jota on tosin vahvasti pyöritelty eri filttereissä. Levyn viimeistelee hitaampi instrumentaali biisi. Kuten jo hieman vihjasin, tämä levy on kokonaisuutena loistava. 45 minuuttiin mahtuu sitä kovempaa EBM puristelua, mutta levy antaa hengitystilaa parilla instrumentaali raidalla sekä Overcast biisillä. Albumille ei ole myöskään eksynyt yhtään huonoa biisiä mikä vaan vahvistaa tätä upeaa kokonaisuutta.

Hallusinaatiota…

Dodih... uusin versio BoastMachinesta on nyt asennettu. Tärkeimmät koodin puukotukset on hoidettu ja template saatu toimivaan muotoon. Viime yönä yhden aikoihin aloitin tämän päivittämisen kun en saanut mitenkään unta palloon. Siinä puoli kolmen maissa DJ Shadow:n Private Press soidessa taustalla aloin näkemään jotain ihme hallusinaatioita. Se mikä tässä oli oudointa oli se että tunne oli tuttu entuudestaan, hieman kuin olisin houraillut kuumeessa mutta jotenkin se tuntui epämiellyttävältä. Siinä vaiheessa pakotin itseni sänkyyn.

DJ Shadowsta puheen ollen. Nyt sekin on päättänyt julkaista uudelleen legendaarisen Entroducing albumin. Tokalla CD:llä on remixejä, b-puolia, demoja sekä live track. Helvetti soikoon. Näyttää siltä että seuraavat parin viikon aikana rahaa menee pelkästään uusintajulkaisuihin. Näin meitä faneja taas kyykytetään.

(Joo tiedän. IE:llä katsottuna tämä sivu saattaa näyttää schaisselta. So fucking what. Pääasia on se että sivut toimivat Firefoxilla ja Operalla. Microsoftin neljä vuotta vanhaa selainta ei tueta, joten eiköhän olisi jo aika vaihtaa UUDEMPAAN ja PAREMPAAN selaimeen?)

Teaseri Lostin toiseen seasoniin

Mene tuonne ja lue ohjeet. Perhana... ilmaan lensi taas uusia kysymyksiä.

Viikko 22:n musiikki hankinnat

Rob Dougan: Furious Angels (Special Ltd.Ed.) (2003)

Rob Dougan: Furious Angels (Special Ltd.Ed.)Se on ärsyttävää kun ostat tietyn levyn ja ½-1 vuoden päästä julkaistaan spessujulkaisu siitä levystä. Ja se tietysti julkaistaan vain amerikassa. Sama juttu kävi tämänkin kanssa. Tosin tällä kertaa yllätyin positiivisesti kun tämä levy kolahti postilaatikkoon. Kun kannoin pakettia kotiin, jo heti siinä vaiheessa tuntui että tässä paketissa on jotain outoa. Kun avasin sen, huomasin että koko julkaisu oli kääritty 30-sivuiseksi kirjaksi joka sisälsi sen alkuperäisen levyn plus yhden bonus biisin sekä 10 biisin instrumentaali CD. Rob Douganhan tuli tunnetuksi vuonna 1999 The Matrix soundtrackilla soineesta "Clubbed To Death" biisistä joka oli samalla rajoja rikkova biisi. Klassistä musiikkia ja elektronista biittiä sekoittava kappale oli heti ensikuulemalta uutta ja raikasta. Douganin toinen hittikipale "Furious Angels" soi Matrixin jatko-osassa The Matrix Reloaded. Ja noiden elokuvien välissä kaveri julkaisi tämän debyyttilevyn jolta löytyy noi yllämainitut biisit. Yllättävin asia tässä levyssä oli että Dougan laulaa myös itse nämä kappaleet. Karhea viskiääni sopii hyvin näihin biiseihin mutta jos totta puhutaan haluaisin mielummin kuunnella näitä biisejä instrumentaali muodossa ja sen takia minä hankin tämän special editionin normaali version rinnalle. Levy ei ole kokonaisuudessaan sitä samalla kaavalla tehtyjä scorea ja elektronista biittiä yhdisteleviä biisejä vaan hetkittäin eteen tuodaan täysin sinfoniaorkesterilla tehtyjä hitaita kappaleita jotka kuulostavat siltä ihan kuin ne sopisivat toiseen maailmansotaan liittyvään leffaan (varsinkin "Will You Follow Me?"). Ja löytyyhän tältä levyltä hieman oudompikin "Drinking Song" jossa Dougan kuulostaa ihan siltä kuin olisi napannut muutaman väkevän paukun. Ja levy paranee entistä enemmän instrumentaali CD:n kanssa. Kuten yksi kaverini hehkuttaa silloin tällöin, päätän sanani siihen että tälle kaverille pitäisi antaa joku leffaprojekti johon hän tekisi kokonaan musiikit.

Ei enää Suurta Seikkailua (toivottavasti)

Suuri Seikkailu on syvältä, kaikin puolin. Auta painostuksessa ja kehota omalta osaltasi MTV3:a lopettamaan Suuri Seikkailu -pelleilynsä lopullisesti.

Kuten ylläolevasta quotesta voi lukea, MTV3:n köyhän miehen Survivor on saanut Ei enää Suurta Seikkailua sivuston. Tehkää kaikille palvelus ja allekirjoittakaa. Ja muistakaa levittää sanaa.