Viikko 21:n musiikki hankinnat
28/05/2005 17:34, Posted in Beats and pieces, Comments (0)
Notkea Rotta: Itä Meidän (2005)
Itä-Helsingissä pöllityllä pösöllä ajeleva Notkea Rotta kavereineen julkaisivat tokan albumin. Ensimmäinen levy, Panokset Piippuun, Pöhinät Pönttöön oli onnistuttu rakentamaan toimivaksi kokonaisuudeksi mutta tämä Itä Meidän on hieman epätasainen levy. Edellisellä levyllä oli selvä punainen lanka lyriikoissa ja sen pohjalla oli huumori joka piti sitä kasassa, mutta tältä levyltä en löytänyt sitä punaista lankaa. Huumorikin on edelleen mukana tällä uudella levyllä mutta se on aika köyhää. Onko tällä levyllä joku syvempikin tarkoitus jota en ole vielä löytänyt vai onko tässä todellakin tarkoitus kertoa tylsemmästä arkielämästä Itä-Helsingissä? Ja miksi minulla tuli mieleen Raptori tätä kuunnellessani?
Leffaillan jälkipuinnit
28/05/2005 13:08, Posted in Kryptinen purkaus, Popkornia ja lippu, Comments (0)
Huuuuuuhh… Krapula alkaa hellittämään (kiitos metripizzan puolikkaan ja uusimman Smackdownin). Oltiin taas ryyppäämässä ja pitämässä leffailtaa kavereiden kanssa. Tällä kertaa katsottiin:
Ohjaus: Chan-wook Park
Käsikirjoitus: Jo-yun Hwang, Chun-hyeong Lim, Joon-hyung Lim, Chan-wook Park, Garon Tsuchiya (tarina)
IMDB: Old Boy (2003)
Muuta: Elokuva nappasi Grand Prix palkinnon Cannesissa 2004.
Tämä leffa kertoo miehestä joka vangitaan 15 vuodeksi ja eikä hänelle kerrota mitään syytä tähän. Hänet vapautetaan yllättäen ja hän päättää löytää ne henkilöt jotka vangitsivat hänet. Tästä alkaa kissa ja hiiri leikki joka kulminoituu siihen että hän saa selville syyn ja paljon muutakin… Ei mitenkään helppo leffa katsoa jos olet vahvasssa humalatilassa. Yleisön joukossa taisi pariin kertaan kuulua nämä lausahdukset: “tämä on siis todella outo leffa”, “vittu näitä korealaisia, kaikki näyttää samanlaisilta”, “siis mitä tässä oikein tapahtuu” ja kun loppukohtaus tuli, se naulitsi jokaisen katsojan sohvaan kiinni ja hiljaa tuijotettiin ruutua. Hyvä leffa.
Ohjaus: John Moore
Käsikirjoitus: Lukas Heller (alkuperäinen käsikirjoitus vuodelta 1965), Scott Frank, Edward Burns
IMDB: Flight Of The Phoenix (2004)
En ole nähnyt alkuperäistä leffaa, mutta tämä remake oli ainakin niin ennalta-arvattavaa ja yllätyksetöntä hollywood tusinatuotantoa. Tosin mieleenpainuvin osuus taisi olla se jossa Massive Attackin Angel biisi tahditti kohtauksen. Se biisi toimii aina.
Star Wars: Episode III – Revenge Of The Sith
26/05/2005 18:22, Posted in Popkornia ja lippu, Comments (0)
Ohjaus ja käsikirjoitus: George Lucas
IMDB: Star Wars: Episode III – Revenge Of The Sith (2005)
Nyt on nähty viimeinen osa tästä uudemmasta trilogiasta ja täytyy sanoa että se oli mainio lopetus tälle trilogialle joka myös rakensi toimivan sillan vanhempaan trilogiaan. Leffan alku oli sitä odottelua että ne tarvittavat palaset loksahtaisivat paikoilleen ja kun palaset oli paikallaan, leffassa varmistettiin se mitä alkuperäisessä trilogiassa vihjattiin/kerrottiin. Anakin Skywalkerin tuho ja nousu Darth Vaderiksi ja siirtyminen keisari Palpatinen oppipojaksi sekä unohtamatta Jedien totaalista tuhoamista ja Yodan maanpakoa. Elokuva oli todella synkkä ja surullinen mutta niinhän se pitääkin olla. Ei tällaista tarinaa pysty päättämään kevyellä olan kohautuksella. CGI animaatio oli jälleen kerran huipputasoa (mm. alun todella mahtavassa avaruustaistelussa joka oli yksi todella pitkä otos), tosin siellä oli hetkittäisi kohtia jossa huomasi miten hommat oli jätetty puolitiehen. Dialogista sen verran että romanttiset kohdat oli edelleenkin hieman pökkelömäisiä ja pitikö sitä kuuluisaa “Noooo” huutoa käyttää vielä kerran. Muuten leffa oli viihdettä isolla V:llä.
Jukeboxi-kovalevy
23/05/2005 19:59, Posted in Kryptinen purkaus, Pelit ja vehkeet, Comments (0)
Viime viikonloppuna tuli hieman yllätyksenä se että Jukebox-kovalevy oli melkein täynnä. Tämä tietenkin tarkoitti sitä että piti hankkia uusi kovalevy tilalle. Aamupäivällä Bdogista lähti mukaan Western Digitalin 250GB:n kovalevy. Nyt pitäisi riittää ainakin vähäksi aikaa. On mukavasti työskentelytilaa waveille. Sitten kun aloin rassamaan konetta, voi helvetti sitä pölyjen määrää. Imuri käteen, paineilma toiseen ja pahimmat pölyt pois. Ja nyt kun iskee helteet päälle, on pakko parantaa ilmanvaihtoa tuolla tietokoneen sisällä. Nyt on puolet hommasta tehty. Vielä pitäisi irrottaa prosessorin siili, imee pölyt siilistä pois ja laittaa uudet hopeatahnat prossun päälle. Noh katsotaan sitä asiaa uudestaan sitten kun kämppä muistuttaa saunaa ja mies sekä kone hikoilee. :)
<
br />
Ja muista. Torstaina on Star Wars Ep. III joten viikon levykauppakierros tehdään silloin.
Viikko 20:n musiikki hankinnat
19/05/2005 15:30, Posted in Beats and pieces, Comments (0)
Imatran Voima: 12 inches 2002-2004 (2005)
Jumaleisson. MONSP teki meille karhun palveluksen kun he julkaisivat nämä biisit ensimmäistä kertaa CD-formaatissa. Alunperin nämä Tellektron julkaisut oli saatavilla ainoastaan 12″ vinyylinä. Imatran Voiman debyyttilevy The Church Of Latterday Maggots oli itselleni pieni pettymys koska se levy ei ollutkaan täysin in-your-face tyylistä old school elektroa vaan Randy Barracuda ja Fresh O Lexx hämmensivät soppaa funkymaisella ja todella kieroutuneella elektrolla. Mutta onneksi tämä kokoelma paikkaa pettymykseni. Tuttuun tyyliin Imatran Voima heittää matalia bassolinjoja, analogisia syntikoita, kasi-nolla-kasia, vocoder ääniä ja todella hämäriä sämplejä tehosekoittimeen ja tarjoaa bändin omin sanoin superheteromaista musiikkia. Tosin MONSP mokasi tämän täydellisen levyn laittamalla biisilistan hieman väärin. Perkele.
System Of A Down: Toxicity (2001) / Steal This Album! (2002) / Mezmerize (2005)
Viime viikolla tuli kuunneltua suurimmaksi osaksi uutta SOADia ja samalla huomasin että minä en ole edes hankkinut Toxicity albumia levyhyllyyni. Nyt se vääryys on korjattu kun hankin kaksi edellistä albumia 15 eurolla Anttilasta. Toxicity oli se albumi joka laukaisi System Of A Downin raketin lailla suuren yleisön tietoisuuteen ja se oli samalla raikas tuulahdus metalliscenelle. Energiset biisit saattoi alkaa hirveellä paahtamisella kunnes kertosäe osuus vedettiin hitaasti. Tai sitten homma vedettiin täysin päinvastoin. Niin arvaamatonta ja täydellisesti toimivaa materiaalia. Sen sijaan Steal This Album! oli paha pettymys itselleni. System Of A Downin energisyys on täysin poissa levyn biiseistä. Mutta tämän albumin kanssa oli muutenkin paljon ongelmia sillä masteroimaton versio vuosi nettiin ja en tiedä joutuiko bändi sen vuoksi kiirehtimään biisien viimeistelyssä. Se teki kuitenkin hallaa tälle levylle.
Ja se pääruoka. Neljäs albumi Mezmerize osoittaa taas miten nerokas (tai mielipuolinen – se raja kulkee todella lähellä) bändi voi olla. Levyn ensimmäinen single “B.Y.O.B.” ei vakuuttanut minua, mutta onneksi se onkin ainoa ‘OK’ biisi tällä levyllä. Muuten kirjoituskynä ei ole osoittanut tylsyyttään. Otetaan esimerkiksi “Radio/Video”. Ensiksi riffittelyt, B-osa vedetään polkkakompilla, riffittelyt ja hups… C-osa lähteekin reggae biitin tahdissa joka morfautuu balalaikka iloitteluksi. Huhhuh. Kuten sanoin, N-E-R-O-K-A-S-T-A shittiä. Levy on täynnä tällaista energisyyttä, nopeutta ja välillä pitää heristellä korvia hassujen/kornien lyriikoiden vuoksi. Bändin kitaristi Daron on muutenkin ottanut suurempaa roolia tämän levyn lauluissa ja sen johdosta bändi on muuntautunut monipuolisemmaksi. Levyn viimeistelee akustinen biisi jonka Daron laulaa melkein kokonaan. Tässä on yksinkertaisesti sanottuna henkeasalpaava levy joka ehdottomasti yksi vuoden kovimmista julkaisuista ja parin kuukauden päästä pitäisi ilmestyä toinen levy. Tuskin maltan odottaa.
Viikko 19:n musiikki hankinnat
15/05/2005 21:41, Posted in Beats and pieces, Comments (0)
Käytiin keskiviikkona faijan kanssa ihan piruuttaan Tuurissa ja tietenkin pääkohteena oli Veljekset Keskisen kyläkauppa. Paljon halpoja levyjä. Uudetkin levyt oli ainakin kaksi euroa halvempia kuin Tampereen levykauppoissa. Seuraavat levyt tarttuivat mukaan tuolta reissulta.
Limp Bizkit: The Unquestionable Truth (Part 1) (2005)
Edellisen levyn aikoihin Limp Bizkitin kitaravelho Wes Borland lähti bändistä ja yritti saada omaa bändiään pystyyn. Sillä välin Fred Durst kumppaneineen jatkoi ja teki neljännen levyn uuden kitaristin kanssa. Mutta yllättäen Wes Borland palasi Limp Bizkitin riveihin ja nyt on syntynyt… erittäinen outo levy. Siis Limp Bizkitin mittapuulla. Konseptilevy jossa on vain seitsemän biisiä ja pituutta hieman alle puoli tuntia. Musiikki on muuttunut rankemmaksi ja se muistuttaa hieman heidän debyyttilevyään sekä kaupallinen mielistely on tällä kertaa poissa. Onko tämä puhdas itsemurha kun he tekivät näin epäkaupallisen levyn vai onko bändi aidosti vihainen ja vittuuntunut kotimaansa tilanteeseen? Jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaa enemmän oikealta sillä USA:n mediakoneisto, lapsia hyväksikäyttävät papit ja johtajat saavat kritiikkiä tällä albumilla. Edellisen epäonnistuneen levyn jälkeen tämä on se ainoa oikea suunta Limp Bizkitille. Odotellaan toista osaa mielenkiinnolla.
RinneRadio: B (1999)
Kymmenen vuotiaan uran kunniaksi RinneRadio sai remix käsittelyn Suomen konemusiikin kermalta ja Tapani Rinteen saksofoni painoitteinen musiikki saa aikamoista kyytiä. Remixaajina on mm. JS16, DJ Slow, Brothomstates, Ø, Jori Hulkkonen sekä Op:l Bastards. Levyltä löytyy monia eri tyylejä, on drum and bassia, ambientia, housea, big beatia, elektroa ja pari muuta genreä lisää. Tämä remix albumi osoittaa taas kerran että Suomessa osataan tehdä loistavaa konemusiikkia.
Nine Inch Nails: With Teeth (EUR Digipak) (2005)
Trent Reznorin projekti Nine Inch Nails ei ole koskaan ennen kolahtanut minun korvissani. Pari kertaa olen yrittänyt kuunnella kyseisen herran levyjä mutta en ole oikein päässyt sisään levyn luomaan maailmaan. Pari tuttua kehuivat tätä uusinta levyä stereona ja he sanoivat että minun kannattaa vielä kerran kuunnella hänen tuotoksia. Otin härkää sarvista ja pistin tämän levyn soimaan. Tällä kertaa Reznorin luoma musiikki kuulosti hyvältä. Todella hyvältä. Aggressiivinen ja monipuolinen industrial meteli pitää kuulijaa hallussaan alusta loppuun saakka. Ja sen kyllä huomaa että tätä levyä on viilattu melkein kyllästymiseen asti. Kaikki koneet ja oikeat soittimet on mietitty tarkkaan ja saatu täydellisesti sovitettua yhteen. Albumi pitää olla kokonaisuus ja onneksi Trent Reznor ymmärtää sen täydellisesti.
Jori Hulkkonen: Different (2002)
Otin aikamoisen riskin kun nappasin tämän levyn alelaarista. Jori Hulkkonen on tehnyt pari hyvää remixiä joten päätin viimeinkin tutustua kunnolla kaverin omaa tuotantoon. Levy alkoikin yllättäen letkeellä konemusiikilla, mutta kuten pelkäsin levyn myöhemmissä vaiheessa puhtaat house poljennot kuulostavat munattomalta.
Ensi viikolla ilmestyy uusi perkeleen kova System Of A Downin levy joka on tietenkin pakkohankinta sekä Imatran Voiman kokoelma.
I hope you fucking die, Elisa
12/05/2005 18:20, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)
Pitihän se aavistaa. Vaikka edelliskerralla melkein vannottiin että nyt sen laajakaistaliittymän pitäisi toimia mutta silti se pätki kuin änkyttäjän puhe. Ilmoitin 28.04. Soneralle tästä pätkivästä liittymästä ja he lupasivat taas katsoa mikä siinä nyt oikein mättää. He aikoivat kokeilla vielä yhtä keinoa vakauden saavuttamiseen. 29.04. Sonera teki Elisalle ilmoituksen tästä viasta ja Sonera pyysi heitä tekemään tietyt muutokset tähän liittymään ja ilmoittamaan heti kun nämä on tehty. Kuulostaa niin yksinkertaiselta, eikö totta? Tiistaina 10.05. minun nettiliittymä meni täysin poikki. Vuorokauden odottelun jälkeen soitin Soneran tekniseen tukeen ja kyselin että mikä tässä on nyt vialla. Ihan heti ei osattu vastata mutta luvattiin soittaa takaisin. Puolen tunnin päästä tuli soitto jossa seliteltiin että Elisa ei ole edes aloittanut näitä muutostöitä. Siinä vaiheessa minulla oli sellainen vitutuksen ja raivon välimuoto päällä. Yli kolme, vitun, kuukautta olen kärsinyt tästä huonosta liittymästä eikä Elisa osaa muuta kuin töpeksiä näissä korjauksissa. Sitten päätin että seuraavana päivän teen pienen visiitin Elisan toimistoon ja käyn vähäsen raivoamassa siellä. Tänä aamuna heräsin eikä liittymä toiminut vieläkään. Nyt liittymä oli ollut jo kaksi vuorokautta poikki. Kahdentoista aikoihin lähdin kaupungille ja minulla oli hieno suunnitelma että mitä minä sanoisin noille Elisan paskiaisille. Noin 500 metriä Elisan toimistosta minun kännykkä alkoi soimaan. Sieltä soitti Soneran kaveri ja hän kertoi että syy miksi minun liittymä ei ole toiminut kahteen vuorokauteen on se että Elisa on tehnyt ne muutostyöt mutta ei edes viitsinyt kertoa Soneralle tästä. Way to go, Elisa. Mutta hieman oli onnea matkassa, olisin saattanut tehdä itsestäni pellen siellä toimistossa tai hyvässä tapauksessa Elisa olisi saanut kuulla kunniansa. Noh… Nyt netti on toiminut yli neljä tuntia pätkimättä (koputetaan puuta vielä varmuuden vuoksi) ja tämä tapaus taas vahvisti minun inhoani Elisaa kohtaan. En ikinä hanki Elisalta mitään ja jos pitää suositella nettiliittymää Tampereen suunnalla – älä ota Elisaa. Kadut sitä myöhemmin. Yhtiö oli ihan toimiva TPO:n aikoihin, muuttui paskaksi kun se vaihtoi nimeksi Soon ja on mennyt vielä huonompaan suuntaan Elisan otettua yhtiön haltuunsa.
Viikko 18:n musiikki hankinnat
07/05/2005 19:18, Posted in Beats and pieces, Comments (0)
Autechre: Untilted (2005)
2000-luvulla iDM-genren pioneeri Autechre (Sean Booth ja Rob Brown) on muuttunut vaikeaksi tapaukseksi. Biisit ovat muuttuneet enemmän ja enemmän kylmien biittien taistelukentäksi ja melodisuus on jo pääasiassa tippunut kokonaan pois. Ja sitten kun luulit että tämä ei voisi mennä huonompaan suuntaan, kaverit iskivät pöytään Gantz Graf EP:n jossa ladattiin täyslaidallinen korviin ja silmiin. Kaunis video mutta biisinä tuollainen meteli oli liikaa minulle. Tänä vuonna ilmestyi Autechren kahdeksas levy ja sama linja jatkuu ikävä kyllä. Vaikka levyn ensimmäisessä biisissä LCC kaikuu vanhan Autechren melodisuus (tosin vasta neljän minuutin ohjelmoidun rumpuloopin jälkeen), loput albumin biiseistä tarjoaa pelkästään biittien kolisteluja.
Assemblage 23: Failure (2001)
Kuten viime viikolla mainitsin, tätä levyä vaivaa hieman aneeminen ja demomainen soundimaailma. Assemblage 23:n yksi vahvemmista puolista on aina ollut lyriikat ja tälläkin kertaa lyriikat parantavat tätä levyä. Levyn puhuttavin biisi sanoituksen puolesta on Disappoint. Tämä biisi aiheuttaa heti alussa selkään kylmät väreet kun jostain elokuvasta sämplätty pätkä kyselee: “Do you believe in the nobility of suicide?” ja Tom Shear alkaa kyselemään ja miettiimään että miksi hänen isänsä riisti itseltään hengen. Whauh. Tämä on hänen vahvimpia biisejä hänen koko urallaan. Mutta mutta… hieman lisää hiomalla näitä biisejä tästäkin albumista olisi saatu paljon parempi.
Vessalukemista
06/05/2005 17:03, Posted in Kryptinen purkaus, Sohva-viihde, Comments (0)
En ole mikään suuri kirjojen ystävä, mutta kyllä silloin tällöin tulee luettua jotain hyvää ja mielenkiintoista. Yhden käden sormilla voi laskea kirjat jotka on tullut ostettua sekä luettua viime vuosien aikana. Raamattu nimeltään Taru sormusten herrasta joka on tietysti se must kirja, Lauri Törnin elämänkerta, Törkytehdas (Mötley Cruen elämänkerta) ja hmmm… jokin nyt unohtui listasta. Nevermind. Eilen tuli katsottua TV1:ltä dokumentti Graalin maljasta jossa Dan Brownin kirjoittaman kirjan, Da Vinci -koodi innoittamana yritettiin etsiä totuutta Graalin maljan myytistä. Dokumentti esitti kaksi teoriaa tästä maljasta. Ensimmäinen teoria pohjautui siihen että Graalin malja oli se malja, josta Jeesus ja hänen opetuslapsensa joivat viiniä viimeisellä ehtoollisella. Toinen ja se mielenkiintoisempi teoria oli se että Graalin malja ei itse asiassa ollutkaan malja vaan salaisuus Jeesuksen veriperillisistä. Tänään tuli kauppareissun aikana mieleen toi dokumentti ja onhan tuota Da Vinci -koodia hehkutettu monessa eri mediassa joten päätin ostaa tämän kirjan. Toivotaan että se on niin hyvä kuin väitetään.
