Hymyilee kuin mielipuoli

Tätä minä rakastan. Menet levykauppaan ja huomaat perkeleesti alelevyjä. Sitten vaan tonkimaan näitä levyjä. Hyvällä säkällä voi löytää jotain mielenkiintoista. Tänään löytyi Underworldin Moaner-single, jonka jätin typeryyksissäni ostamatta vuosia sitten. Toinen mielenkiintoinen löytö oli Richard D. Jamesin tuotantoa. Tässä levyssä ei ole mitään muuta merkintää kuin 2 remixes by AFX tarra kannessa. Ja onneksi satuin katsomaan tarkemmin tätä kannetonta levyä. Ja se tunne kun olen löytänyt jotain hyvää… endorfiiniä alkaa pumppaamaan kehoon. Itselläkin on aina tyypilliseen suomalaiseen tyyliin naama peruslukemilla, mutta tämän jälkeen minä hymyilen kuin mielipuoli. Reissulta löytyi pari muutakin levyä, mutta kirjoitan niistä tarkemmin sitten viikonloppuna.

Kuvittelenko minä vai onko tuolla kaupungissa tosiaan enemmän noita maailmaa parantavia / “jeesus pelastaa meidät”-lappuja tyrkyttäviä hihhuleita? Kevät sää on saanut nekin tulemaan ulos häiritsemään ihmisiä. Kyllä minä ymmärrän että jotkut heistä tekevät hyvää työtä, mutta minua se ei kiinnosta pätkääkään. Minulla omat ongelmat ja minä yritän korjata ne ensiksi ennenkuin astun muiden varpaille ja rupean auttamaan. Ja turhaa työtä teette, me kaikki joudutaan helvettiin kun tämä maapallo on tuhoutunut. Kuitenkin eniten ärsyttää se kun jotkut niistä käyttäytyvät kuin agressiivinen maalivahti. Vaikka kuinka yrität kävellä siten ettei sinun tarvitse kohdata heitä ja vastailla typeriin kysymyksiin mutta silti ne tulevat kohti ja hyökkää päälle. Onneksi korvalaput ja todella kovalla soiva musiikki karkottaa osan näistä hihhuleista. Ja autas armias kun tulet jostain liikkestä etkä ole laittanut mp3-soitinta soimaan. Silloin sinä olet vapaata riistaa. Pitäisiköhän hankkia joku t-paita hyvällä sloganilla jonka kaikki ymmärtää? Tyyliin: “Ei vois vittu vähempää kiinnostaa” tai “Mä paskat nakkaan Jessestä, mä tuen Luciferia.”

Leave a Comment