Viikko 17:n musiikki hankinnat

Assemblage 23: Defiance (2002)

Assemblage 23: DefianceTom Shearin EBM projektin Assemblage 23:n kolmas studio-albumi oli se joka räjäytti potin. Kahta ensimmäistä studio-albumia vaivasi raaka ja demomainen soundimaailma mutta tällä kertaa kaikki soundit Defiance albumilla on saatu kohdalleen. Levyltä löytyy suurin hitti Document sekä liuta muita loistavia tanssibiisejä. Defiance on hyvin tasapainotettu parilla hitaammalla biisillä ja ehkäpä levyn parhaan biisin tittelin nappaa Horizon jonka kauniit melodiat kuulostavat pikaiselta viisitiltä Vangeliksen 80-luvun äänivarastoon.

Infekto: Occam’s Razor (2005)

Infekto: Occam's RazorToinen puolikas Skillsters rytmiorkesterista ja yksi Bomfunk MC’sin jäsenistä, Infekto julkaisi viimeinkin monien 12-tuumaisten jälkeen ensimmäisen kokopitkän. Levy tarjoaa future jazzia, breakbeattia sekoitettuna mm. 90-luvun alun rave melodioihin ja monia hämäriä sämplejä. Mutta silti tämän albumin kuuntelun jälkeen tuli pieni pettymyksen tunne pintaan. Miksi? Kai se johtuu siitä että odotin yhtä nerokkaita biisejä kuten Skillstersin omat biisit / muille artisteille tehdyt remixit.

Viikko 16:n musiikki hankinnat

Future Prophecies: Warlords Rising (2005)

Future Prophecies: Warlords RisingNoin kaksi kuukautta sitten tuli imutettua tämän norjalaisduon Future Propheciesin (Richard Animashaun Thomas ja Tony Anthun) tekemän muhkean drum and bass levyn mp3-muodossa ja se jätti sen verran vaikuttavan jäljen että tämä piti saada. Hinnalla millä hyvänsä. Ja tällä viikolla sain viimeinkin oman kopion. Levy lähtee käyntiin kauniin äänen omaavan naisen laulaman Miniamban tahdissa joka on samalla myös levyn parhaimpia vetoja. Nämä seuraavat biisit lämmittävät old school hardcore techno fanin sydäntä. Nimittäin Dreadlock, Thunder And Lightining, Bring The Noise ja Dark Matter on kasattu jännästi hardcore technon melodioista ja kun odottaa että nopea/rankka techno biitti alkaisi jyllämään sen sijaan tuleekin nopea drum and bass biitti. Loistavasti mietitty konsepti. Black Dragon ja Jack The Groove on rakennuttu nopean acid melodian varaan ja se toimii kybällä. Decieved tasapainottaa levyä vokaali drum and bassilla jossa on ripaus jazz poljentoa ja saksofoni viimeistelee upeasti tämän biisin. Magnetic painaa kaasupoljinta pohjaan nopealla rushaus tyylillä johon on onnistuttu liittämään kaunis trancemelodia. September on levyn kevyin veto jossa kaunis naisääni kuljettaa biisiä saksofonin, akustisen kitaran ja pianon kanssa. Warlords Rising viimeistelee levyn perinteisemmällä nopealla drum and bassilla jossa on jostain kungfu-leffasta sämplätty, ah aina niin toimiva, shaolin buddha sanonta. Perkeleen kova levy joka onnistui rikkomaan rajoja ja luomaan uutta. Suosittelen tutustumaan. Varsinkin jos vanha kunnon hardcore techno muistuttaa hyvistä ajoista ja tuo kyyneleen silmäkulmaan.

Vuotoa

Helvetti, mikä herätys tänä aamuna. Ensiksi heräsin kuuden aikoihin siihen kun poskella valui jotakin ja suussa oli veren maku. Kädellä hieman pyyhkäisin naamaa ja tajusin että verta tulee nenästä. Ja sitä tuli paljon. Äkkiä vessaan ja seuraavat 15 minuuttia tyrehdytin vuotoa. Ja takaisin nukkumaan. Yhdeksän aikoihin heräsin siihen kun kännykkä soi ja unen pöppyrässä vastasin siihen ja onnistuin taas kerran kädettämään sanomalla nimeni väärin. Hyvä minä. Soittajan nimi meni täysin ohi mutta sen ymmärsin että Elisa on viimeinkin 3 kuukauden jälkeen korjanneet tämän huonosti toimivan ADSL-linjan. Whau. Ei siihen mennyt kuin lukemattomia soittoja Soneran asiakastukeen, liian monta sähköpostia jossa piti selittää koko tarina uudestaan vaikka annoin asiakasnumeroni. Siis eikö Soneran tuki edes kirjaa näitä vuodatuksia? Mitäs muuta? Niin… kämpässä kävi kolme eri asentajaa tutkimassa linjaa. Ensimmäisessä tapauksessa löytyi joku katkos about 300 metrin päästä kämpästä jonka Elisa “korjasi” viikon vitkuttelun jälkeen. Kolmas asentaja löysi taas jotain vikaa jonka Elisa oli viimeinkin korjannut tänä aamuna ja mitanneet että se myös toimii.

Mitä tästä on nyt opittu? Soneran asiakastuki on perseestä. Saat jonottaa vähintään tunnin puhelimessa ja sähköposteihin vastataan monen päivän viiveellä. Elisa korjaa omat kaapelinsa kahdesti. Ensiksi korjataan ja sen jälkeen korjataan ja mitataan että se myös toimii. TPO/Soon/Elisa/whatever. Eri nimi, sama paska firma. Remember kids, Elisa is bad.

Daft Punkin uudesta levystä vielä

Perhana. Pitää kai hieman pehmentää alkuperäistä mielipidettäni Daft Punkin Human After All albumista. Kun ostin tämän levyn ja kuuntelin tätä levyä pari päivää, ainoa asia mikä tuli mieleen oli levyn tylsyys. Mutta nyt kun olen pakottanut itseni kuuntelemaan tätä levyä, huomaan että tällä levyllä on kolme eri osaa: tylsiä biisejä jotka eivät kasva ollenkaan kuuntelun aikana, albumin keskitaso sekä selvästi levyn parhaimmistoa edustavat ja todennäköisesti tulevat single-biisit eli “Human After All”, “Robot Rock”, “Technologic”. Vaikka olen päässyt levyn sisälle hieman paremmin – fakta pysyy edelleenkiin siinä että tämä on Daft Punkin huonoin studiolevy. Aina ei voi onnistua täydellisesti.

Viikko 15:n musiikki hankinnat

Photophob: Your Majesty Machine (2004)

Photophob: Your Majesty MachineTässä se sitten on. Vihdoinkin viiden kuukauden etsimisen jälkeen sain oman kopion tästä viime vuoden kovimmasta julkaisusta. IDM genre on alkanut itselleni tökkiä viime aikoina. Richard D. James julkaisee silloin tällöin hyvää materiaalia mutta julkaisu tahti on liian pitkä vaikka kaveri on erittäin tuottelias. Autechre on jo vuosia mennyt huonompaan suuntaan ja… noh muista ei-niin-tunnetuista artisteista en nyt jaksa alkaa jauhamaan paskaa. Mutta viime vuoden joulukuussa tutustuin Hive levy-yhtiön kokoelman kautta tähän itävaltalaisen Herwig Holzmanniin aka Photophobiin. Kokoelma oli pääasiassa sitä samaa mielikuvituksetonta noise/industrial mättöä jota on tehty jo vuosia, mutta tokalla CD:llä oli yksi Photophobin biisi joka erottui muista biiseistä edukseen. Etsittyäni lisää materiaalia tältä kaverilta, löysin Your Majesty Machine levyn. Ja ohhoh… tämä levy räjäytti mieleni heti ensikuuntelulla ja näin löysin taas hetkeksi kadottamani IDM genren. Your Majesty Machine on kaunis albumi jossa ambient melodiat leijuvat tyylikkäästi nopeiden ja tarkkojen biittien kanssa. Tämä on fantastista, uutta ja tuoreelta kuulostavaa IDM musiikkia. Levyn etukansi ja biisien nimet luovat hienon tarinan siitä että robotti on tehnyt musiikkia muille roboteille ja kertonut samalla omaa jännittävää tarinaansa matkastaan avaruuden halki.

Etsittyäni hieman lisää infoa tästä kaverista, löysin hänen webbisivut jossa hän jakaa muutamaa IDM/ambient levyään ilmaiseksi ja vieläpä kaiken lisäksi todella hyvällä laadulla (LAMElla pakattu 192CBR tai VBR). Imutettuani nämä ilmaisjakelussa olevat levyt jäin lopullisesti koukkuun. Jos Photophob ei ole ennestään tuttu ja hieman erilainen elektroninen musiikki iskee, suosittelen tutustumaan tähän kaveriin.

Viikko 14:n musiikki hankinnat

Amon Tobin: Chaos Theory (Splinter Cell: Chaos Theory Original Soundtrack) (2005)

Amon Tobin: Chaos TheoryUbisoft teki aika rohkean vedon ja otti tietoisen riskin kun palkkasivat Ninja Tune artistin Amon Tobinin tekemään Splinter Cellin kolmannelle osalle musiikkia. Riskinotto kannatti sillä Amon Tobin on luonut oikeita instrumentteja käyttäen todella jännittävän, vaarallisen ja synkän kuuloisen soundtrackin jonka päälle kuorrutettu nopeaa trip-hop/elektronista biittiä joka melkein saavuttaa orgaanisen drum and bass tunteen. Biisien nimet ja soundimaailma hieman viitoittaa tietä aasiaan. Mutta mutta… Levyn kymmenen biisiä on liian vähän. Pari biisiä lisää ja tämä olisi täydellinen soundtrack. Noh… kyllä tälläkin pärjää. Vielä pitäisi hankkia itse peli.

LBJ: Live Material (2005)

LBJ: Live MaterialTutustuin tähän suomalaiseen konemuusikiin tekijään Notkea Rotan Kaupungin Vauhdissa EP:n kautta. Tällä EP:llä oli yksi LBJ:n tekemä remix. Haettuani vähän enemmän tietoa tästä kaverista, löysin infoa yli kuukausi sitten tulleesta levystä ja päätin hankkia tämän levyn. Tätä kuunnellassa voi jo melkein tuntea kesän iholla. Levy tarjoaa mukavasti eri vaihtoehtoja: breakbeatia, dubbia ja downtempoa. Hyvä aloitus ensimmäiseksi levyksi ja koskaan ei ole liikaa uusia suomalaisia yrittäjiä konemusiikin saralla.

CJ Bolland: The Analogue Theatre (1996)

CJ Bolland: The Analogue TheatreTämä levy ilmestyi 90-luvun puolessa välissä ja niihin aikoihin brittein saarelta tuli paljon hyvää elektronista musiikkia. CJ Bollandin kolmas levy ei ole poikkeus. Hän tarjoaa tällä kertaa suurimmaksi osaksi instrumentaali technoa sekä paukkuvaa beattia joka lainailee eri genreistä ne tärkeimmät palaset. Erinomainen levy, tosin miinus pisteitä tulee levyn viimeisestä biisistä joka on aika törkeä kopio Prodigyn Poison biisistä.

Hymyilee kuin mielipuoli

Tätä minä rakastan. Menet levykauppaan ja huomaat perkeleesti alelevyjä. Sitten vaan tonkimaan näitä levyjä. Hyvällä säkällä voi löytää jotain mielenkiintoista. Tänään löytyi Underworldin Moaner-single, jonka jätin typeryyksissäni ostamatta vuosia sitten. Toinen mielenkiintoinen löytö oli Richard D. Jamesin tuotantoa. Tässä levyssä ei ole mitään muuta merkintää kuin 2 remixes by AFX tarra kannessa. Ja onneksi satuin katsomaan tarkemmin tätä kannetonta levyä. Ja se tunne kun olen löytänyt jotain hyvää… endorfiiniä alkaa pumppaamaan kehoon. Itselläkin on aina tyypilliseen suomalaiseen tyyliin naama peruslukemilla, mutta tämän jälkeen minä hymyilen kuin mielipuoli. Reissulta löytyi pari muutakin levyä, mutta kirjoitan niistä tarkemmin sitten viikonloppuna.

Kuvittelenko minä vai onko tuolla kaupungissa tosiaan enemmän noita maailmaa parantavia / “jeesus pelastaa meidät”-lappuja tyrkyttäviä hihhuleita? Kevät sää on saanut nekin tulemaan ulos häiritsemään ihmisiä. Kyllä minä ymmärrän että jotkut heistä tekevät hyvää työtä, mutta minua se ei kiinnosta pätkääkään. Minulla omat ongelmat ja minä yritän korjata ne ensiksi ennenkuin astun muiden varpaille ja rupean auttamaan. Ja turhaa työtä teette, me kaikki joudutaan helvettiin kun tämä maapallo on tuhoutunut. Kuitenkin eniten ärsyttää se kun jotkut niistä käyttäytyvät kuin agressiivinen maalivahti. Vaikka kuinka yrität kävellä siten ettei sinun tarvitse kohdata heitä ja vastailla typeriin kysymyksiin mutta silti ne tulevat kohti ja hyökkää päälle. Onneksi korvalaput ja todella kovalla soiva musiikki karkottaa osan näistä hihhuleista. Ja autas armias kun tulet jostain liikkestä etkä ole laittanut mp3-soitinta soimaan. Silloin sinä olet vapaata riistaa. Pitäisiköhän hankkia joku t-paita hyvällä sloganilla jonka kaikki ymmärtää? Tyyliin: “Ei vois vittu vähempää kiinnostaa” tai “Mä paskat nakkaan Jessestä, mä tuen Luciferia.”

Viikko 13:n musiikki hankinnat

Maxim: Fallen Angel (Ltd.Ed.) (2005)

Maxim: Fallen Angel (Ltd.Ed.)Ohhoh. Olin hieman yllättynyt Maximin uudesta tyylistä kun aloin kuuntelemaan tätä levyä. Debyyttilevy, Hells Kitchen on todella hyvä levy joka pitää kuuntelijaa otteessaan synkällä trip-hop/hip-hopilla. Tämä uusi levy on päinvastainen ilmestys. Biisien temmot ovat nopeita ja biisit on muutenkin hieman enemmän popmaisia. Uummm… kai tämä on sitä 2-steppia? En ole ihan varma kun en pahemmin kuuntele tuota genreä. Ei helvetti sentään. Ei tämä yksinkertaisesti toimi. En minä halua tällaista musiikkia kaverilta joka on Prodigyn MC. Täytyy myöntää että tämän limited editionin toinen CD toimii hieman paremmin, sillä tämä CD sisältää instrumentaali versiot näistä biiseistä.

DJ Shadow: The Private Repress (JAP Import) (2003)

DJ Shadow: The Private Repress (JAP Import)DJ Shadow:n toinen albumi, The Private Press aiheutti sen että monet fanit käänsivät takkinsa. The Private Press ei ollutkaan enää samanlaista nerokkaasti sämpleistä kasattua musiikkia. Ei se tietenkään ollut yhtä hyvä levy kuin legendaarinen Entroducing, mutta ei se levy huonokaan ollut. Ja nyt sain viimeinkin käsiini tämän vain Japanissa myytävän ns. remix-albumin tuosta levystä. Neljä vierailevaa remixaaja, UNKLE, KZA, Soulwax ja DJ Z-Trip rakentavat tyylikkäästi DJ Shadow:n biisit uusiksi. Levyltä löytyy myös biisi joka on tehty entisen Rage Against The Machine vokalistin, Zack De La Rochan kanssa sekä pari radio edit versiota single-biiseistä. Kun tätä biisilistaa katsoo tarkemmin, tällä levyllä on ainoastaan yksi biisi jota ei löydy DJ Shadow:n CD-sinkuilta; KZA:n tekemä remix. Joten kannattaa miettiä että kannattaako maksaa itsensä kipeäksi yhden biisin takia. Itse tosin olen fani, joten tämä oli pakko hankinta uuteen levyhyllyyni.

Kevättä rinnassa ja hieman eksyksissa

Farscapen viimeiset jaksot sekä minisarja The Peacekeeper Wars tuli viime viikonloppuna katsottua ja heti piti saada jotain uutta katsottavaa. Mielellään sci-fiä tai muuten erilaista sarjaa. Yksi tuttu kehui ja suosittele minulle Lostia. J.J. Abramsin (Alias) ja Damon Lindelofin luoma sarja kertoo ihmisjoukosta jotka joutuivat oudolle saarelle lentokoneonnettomuuden takia. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien ihmiset tajuavat että he eivät ole ainoat henkilöt tällä saarella. Viidakossa on jotain isoa, salaperäistä, vaarallista ja ehkäpä esihistoriallista. Whauh… ensimmäinen jakso säväytti sen verran että tätä on pakko saada lisää.

Aaahhh… nyt on huhtikuu. Kevät on tullut ja sen huomaa. Ulkona on kaunis ja lämmin ilma. Arskat silmille, farkkutakki niskaan, laput korville josta voi huudattaa musiikkia ja ulos haukkaamaan raitista happea. Ja hiuksetkaan ei ole enää tiellä, nyt näkee paremmin mihin suuntaan kulkea…