Viikko 12:n musiikki hankinnat (part 2)

Kotiteollisuus: 7 (2005)

Kotiteollisuus: 7Kotiteollisuus on taas täällä seitsemännellä levyllään (tai kuudes tällä kokoonpanolla ja Kotiteollisuus nimen alla, mutta kuka näitä laskee). Kymmenen tanakkaa biisiä ja sitä tuttua äijjämetallia. Jos edellisen levyn lyriikat jätti pahan maun suuhun, nou hätä. Kotiteollisuus on palannut takaisin tuttuun aihepiriinsä eli matkoja helvetin syövereihin sekä tarinoita perkeleestä ja viinan juonnista. Ei mitenkään mullistava KT levy mutta ei sen tarvitse ollakaan. Kunhan potkii perseelle ja kovaa.

Assemblage 23: Storm (2004)

Assemblage 23: StormAssemblage 23:n (aka Tom Shear) neljäs studioalbumi on sitä tuttua ja tyylilleensä uskollista EBM musiikkia. Rasvatun koneen tavoin paukkuvat biitit, koukuttavat syntikka melodiat ja masentavat mutta toivoa tuovat lyriikat. You Haven't Earned It on taas kymppi suoritus kaverilta. Miten hän aina onnistuu tekemään noin täydellisen killeri biisin joka levylle? Jälleen kerran Tom Shear on hionut soundiaan parempaan suuntaan ja luonut A23:n parhaimman levyn. Mitenköhän seuraava albumi nokittaa tämän levyn? Noh.. Yksi asia on varma. EBM-genren kruunu pysyy edelleen Assemblage 23:lla.

Quarashi: Jinx (2002)

Quarashi: JinxPari kuukautta sitten eräällä privaatti IRC kanavalla minulla oli aika mielenkiintoinen keskustelu eri bändeistä ja musa genreistä. Ja kun juttu siirtyi rock/rap bändeihin, yksi keskustelija totesi että: "Unohtakaa Limp Bizkitit ja Linkin Parkit. Ne on paskaa tähän islantilaiseen Quarashiin verrattuna". Löysin tänään Epesin alelaarista tämän bändin debyyttilevyn ja heti tuli mieleen se keskustelu kun näin tämän levyn. Ja se kaveri ei puhunut sontaa. Hyvä levy, jossa on rokkaava ja funkahtavaa menoa sekä tarttuvia basslineja. Mutta ei tätä voi oikein verrata Linkin Parkiin ja Limp Bizkitiin. Quarashissa kuuluu selvästi että tämä on rap-yhtye, tosin kuin amerikkalaiset yhtyeet jossa rock musiikin päälle on teipattu hieman rap lyriikkaa.

DVD albumit

Note to myself. Yksinkertainen operaatio DVD albumin rippaamiseksi. Rippaa ensiksi Vobit kovalevylle, hae ohjelma nimeltään VobEdit. Käynnistä ohjelma --> Open (alhaalta) --> valitse Vob-tiedosto --> Demux (alhaalta) --> valitse LPCM Audio Stream --> Ok (ja toista operaatio seuraavalle vobille). Äläkä unohda jälkikäsittelyä, muutos 48kHz --> 44.1kHz ja jos audion äänentaso on muihin levyihin verrattuna hiljaisempi, käytä normalize prosessia. Ja nyt sinulla on toimivat wavit joille voit tehdä mitä ikinä haluat.

Uusi kummeli elokuva

Iltasanomista pongattu:

Kummeli-ryhmä tekee uutta elokuvaa

Pölhöhuumorin kuningasryhmä Kummeli sai elokuvasäätiöltä 50000 euroa tukea uuden elokuvan kehittelyyn. Kummeli Jackpot -elokuvan käsikirjoittavat Timo Kahilainen ja Heikki Vihinen. He ovat kynäilleet edellisetkin klassikot Kummeli Stories ja Kummeli Kultakuume.

Elokuvassa näyttelee Kummelin vakioporukka eli Heikki Silvennoinen, Timo Kahilainen, Heikki Hela ja Heikki Vihinen.

- Lisäksi mukaan on tulossa etu- ja takarivin koomikoita. En viitsi vielä mainita nimiä, koska matkan varrella saattaa tulla muutoksia. Kovaa väkeä on tulossa, Timo Kahilainen sanoo.

- Parhaillaan varataan näyttelijöitä ja kuvausryhmää. Jackpot kuvataan elo-syyskuussa Helsingissä ja lähiympäristössä.

Jackpot viittaa uhkapeliin. Kahilainen ei kuitenkaan vielä paljasta, mistä elokuva lopulta kertoo.

Kummeli Jackpotin ohjaa Pekka Karjalainen, joka on ohjannut mm. tv-elokuvan Beatlehem sekä toiminut Kummelin elokuvissa äänisuunnittelijana.

Yes... tätä ollaankin jo jonkun aikaa odoteltu.

Viikko 12:n musiikki hankinnat

Gary Numan: Hybrid (Special Edition) (2003)

Gary Numan: Hybrid (Special Edition)Gary Numan on aika legenda kaveri elektronisen musiikin saralla. 70-luvun lopun ja 80-luvun alun albumit ovat vaikuttaneet moneen nykyajan konemuusikin tekijään. Itse en kuulu Gary Numanin fanittajiin ja jos totta puhutaan, vihaan yleisesti ottaen 80-luvun kehnoja biisejä. Mutta keskitytään tähän albumiin. Hybrid on mielenkiintoinen konsepti. Tämä ei ole best of levy vaan 25-vuotis taiteilijauran kunniaksi Gary Numan muokkasi uusiksi vanhoja biisejään eri tuottajien kanssa (Curve, Andy Gray, Sulpher, Rico, New Disease, Flood ja Alan Moulder). Ja muokattujen biisien lisäksi levyllä on kolme uutta biisiä jotka on tehty näiden vierailevien tuottajien kanssa. Ja whau minkälainen levy on syntynyt! Gary Numan ja monet levyn tuottajista/remixaajista ovat saaneet aikaiseksi kauniin mutta välillä todella brutaaliseen ja raa'an elektronisen ja rockia yhdistelevän albumin. "Absolution" biisi edustaa sitä kaunista puolta ja "Bleed" sen sijaan edustaa sitä toista ääripäätä joka repii kaikki suonet auki tykittävällä ja rankalla kitara riffillä. Ja nyt on harvinainen tapaus käsissä. Tupla-albumi jossa ei ole yhtään huonoa biisia ja Special Editionissa paiskataan päälle bonus DVDA jossa on 9 ylimääräistä biisiä. Ei ihan paras levy Garyn tuotantoon tutustumiseen mutta minulle riittää ainakin tällä hetkellä tämä loistava levy hänen tuotannosta.

Viikko 11:n musiikki hankinnat

Daft Punk: Human After All (2005)

Daft Punk: Human After AllRanskalaisduo Daft Punk on taas täällä kolmannella studio albumillaan ja voi ei, he ovat onnistuneet tekemään tylsän levyn. Miten tässä näin on käynyt? Levyn äänimaailma koostuu kasari-electro-house tyylisestä sopasta, mutta levyn biisit ovat suurimmaksi osaksi tylsiä, laahustavia ja liikaa toistoa sisältäviä renkutuksia. Ihan kuin edellisen levyn jämät olisi parsittu kokoon ja todella huonoin tuloksin. Missä on Daft Punk tyyliset koukut ja ennenkuulumattomaasti yhdistetyt soundit? Poissa. Pelkkä tyhjä kuori on jäljellä.

Apoptygma Berzerk: Soli Deo Gloria (Remastered) (2002)

Apoptygma Berzerk: Soli Deo Gloria (Remastered)Olen jo jonkun aikaa etsinyt samantyylistä levyä kuin Mortiisin The Smell Of Rain. Eli synkkää, hieman gootahtavaa elektroa jossa vokaalit ovat kuunneltavia. On meinaan tullut vastaan sellaisia levyjä jossa musiikki kuulostaa hyvältä mutta vokaalit on vedetty täysin persiilleen rääkymällä tai muuten vaan ylimääräisellä kikkailulla. Viime viikonloppuna korkkasin pullon kolmen kuukauden jälkeen ja aloin jauhaa pashaa netin välityksellä. Kuuntelin Mortiisia ja samalla etsin jotain levyä jota en ole kuunnellut pitkään aikaa. Löysin tämän levyn jukebox kovalevyltä ja kun se lähti soimaan... voi perkele että kolahti. Levyn biiseihin pääsi viimeinkin suoraan sisälle. Synkkää keskiaikaista sämpläystä yhdistettynä EBM musiikkiin jossa on hieman rippeitä 80-luvulta. Laulajan ääni on miksattu hieman kierosti mutta pääasia on että se toimii. Tätä levyä kuunneltuani monta kertaa putkeen vakuutuin levyn nerokkuudesta ja kävin poistamassa digitalisesti remastereoidun version tällä viikolla levykaupasta.

Audioscrobbler

Tutustuin tällä viikolla tähän sivustoon ja täytyy sanoa että tämä on mielenkiintoinen tuttavuus. Nimittäin Audioscrobbler on plugin moneen eri soittimeen (mm. Winampiin ja iTunesiin) ja kun kuuntelet levyjä soittimellasi, Audioscrobbler tallentaa soitetut biisit omaan käyttäjätunnukseesi. Ja kun biisejä on kertynyt tarpeeksi käyttäjätunnukseesi, tämä palvelu luo tilastot eniten soitetuista biiseistä/artisteista sekä etsii muita saman henkisiä käyttäjiä joilta voi pongata eri artisteja joihin et ole vielä tutustunut. Mielenkiintoinen ja hyvä palvelu, mutta tässä on myöskin paljon puutteita. Jotkut bändit/artistit on nimetty väärin. Esim. UNKLE on nimetty tässä palvelussa Unkle. Biisien nimet saattavat olla hieman persillään kun joku on päättänyt kirjoittaa biisien nimet pelkästään pikkukirjaimilla tai toisinpäin jne. Biisien ja artistien nimet voi äänestää oikeaan muotoon tässä palvelussa, mutta ei kannata toivoa liikaa että oikeus tapahtuisi ja biisit/bändi on kirjoitettu just niin kuin ne on levyn kansissa. Esim. Mr Velcro Fastener on äänestetty mr. velcro fastener muotoon ja sitä ei voi muuttaa. Huoh... ihme pellejä. Sen lisäksi tämä palvelu on tällä hetkellä todella hidas, mutta olen lukenut hieman saitin foorumia ja siellä on kerrottu että he aikovat hankkia toisen serverin rinnalle purkamaan näitä tietoja. Suosittelen silti tutustumaan.

Viime yön uni

Olipas outo uni viime yönä. Olin jossain kaupungin syrjäisessä reunassa sijaitsevassa levykaupassa ja mukana oli mutsi (joka tosin jäi autoon odottelemaan) ja kissani. Levykaupassa etsin pelkästään James Lavelleen liittyvää materiaalia. Ja etsin sitä kauan. Normaalisti minä en käyttäydy tuolla tavalla levykaupassa. Ihan kuin olisi ollut veren maku suussa ja minun oli pakko löytää niin monta levyä kuin mahdollista. Löysin kolme levyä ja yhden levyn kansiteksteistä jäi mieleen nimi, Takagi. Lähdin maksamaan näitä levyjä ja kassalla oli yksi Platan myyjistä. Ja sitten heräsinkin.

Puretaanpas tätä lastia. Minulla on yksi James Lavellen levy ollut jo kauan tilauksessa (ainakin yli 4 kuukautta). Viittaisikohan tämä siihen? Saanko viimeinkin tämän levyn? Hmmm... Kan Takagi on remixannut yhden biisin UNKLE:n Never, Never, Landin Deluxe Limited Editionin bonus CD:lle mutta se näkemäni levy ei ollut UNKLE:n/James Lavellen levy vaan James Lavelle oli ollut vierailevana artistina yhdellä biisillä. Hmmm... Vai onko tämä enneuni? Tänään pitäisi käydä levykaupoissa pyörimässä. Pelottavaa.