Naapureista

Seinänaapurit muuttavat. Taas. Noh, minä en ainakaan jää kaipamaan heitä. Toi naapurikämppä on kyllä ihme paikka. Siinä ei asukkaat kauaa viihdy. En edes muista kuinka monta asukasta tuossa on ollut vuosien varrella. Ainakin kolme yksinhuoltaja äitiä lapsineen (mukaan laskettuna tämä nyt pois muuttava perhe), yksi nuoripari (jotka olivat kuin seipään nielleet) ja uumm... se yksi muija josta en nyt kyllä muista oikein mitään. Yksi syy miksi jotkut lähtevät tuosta kämpästä nopeasti on se että alakerrassa asuu kaksi vanhempaa asukasta ja sen pariskunnan äijällä on jotain ihmeellisiä patoutumia. Jos yläkerrasta kuuluu liikaa meteliä, hän alkaa hakkaamaan kattoa haulikon perällä. Kyllä. Luit oikein. Ja se ääni mikä siitä syntyy. Se kuulostaa ihan kuin keilapallon pudottaisi lattialle. Se mikä tässä on outoa että silloin kuin se äijä alkoi hakkaamaan kattoa, naapurikämpästä ei kuulunut mitään ylimääräistä ääntä. Ja outoudet eivät lopu siihen. Nyt pois muuttavat naapurit olivat tuon kämpän historian aikana eniten meteliä aiheuttava naapurit. Silloin tällöin asunnosta kuului ihmeellistä rummutusta. En tiedä mitä helvetin sessioita ne siellä harrastivat. Ja miten alakerran äijä reagoi? Ainoastaan pari-kolme kertaa ilmaisi mielipiteensä paukuttamalla kattoon. Hmmm... Onkohan alakerran pappa saanut vahvempaa lääkitystä vai onko hänestä tulossa viimeinkin seniili?

Leave a Comment