Yksi näkökulma

Uutta näköä

01/07/2009 23:43, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)

Helvetti sentään. Liityin sitten lärvikirjaan. Tulikohan tässä samalla myytyä sieluni jollekin? Kun miettii että kuinka paljon olen pitänyt meteliä siitä ettei minua kiinnosta paskankaan vertaa sosiaalinen verkosto tuolla netissä ja nyt sitten lopultakin annoin periksi. Bleh, olkoot. Sieltä minut voi siis nyt löytää.

Kävin myös eilen optikkoliikkeessä katselemassa uusia silmälaseja. Onhan nämä nykyisetkin jo sellaiset yhdeksän vuotta vanhat joten oli aikakin hankkia uudet silmälasit naarmuuntuneiden tilalle. Tosin en muistanutkaan että lasien uusiminen on meikäläisen kohdalla aina vitunmoinen rumba. Kun ensimmäisenä kysymyksenä oli että "onko minulla ollut silmäsairauksia" johon tietenkin vastataan että "kakarana oli harmakaihi". Seuraa tuijotus, pieni hiljainen hetki ja optikko toteaa että minun tarvitsee varata aika silmälääkärille. Pelkästään optikon tarkastus ei riitä minun tapauksessa. Selvä. Ensi viikolle menee siis. Mutta minulla on silloin kesäloma ja aikaa yllin kyllin. Yeayh! Kolme päivää vielä ja sitten repeää...

Autechre: Gantz Graf

30/06/2009 11:14, Posted in Visual side of beats, Comments (0)

Autechren ei-ihan-niin-helpolla päästävä materiaali yhdistettynä visioon joka luo 3D-ääniaallon tästä teoksesta. Ja tämä tuli milloin? Vuonna 2002? Noh, eiköhän tässä kuitenkin ole yksi musiikkivideo historian hienoimmista saavutuksista joka on edelleenkin tänä päivänä tyrmäävän upea.

T minus four

30/06/2009 00:33, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)

Viikko vielä. Sitten se seinään pysähtyminen tapahtuu. Toisin sanoen odotettu neljän viikon kesäloma alkaa ja sen ohella erityisesti se minne katseeni on suuntautunut jo jonkun aikaa eli lauantaina töiden jälkeen pääsee tyyppämään juomatarjontaa hyllyltä ja ottamaan ensimmäisen alkoholijuoman puoleen vuoteen. Itse asiassa kun miettii, tämä juomatta oleminen ei ole tehnyt juurikaan tiukkaa itselleni mutta toisaalta tässä on intoa täynnä että päästään hiljaisuuden jälkeen korkkaamaan ja kostuttamaan kurkkua.

Lähteekö homma taas lapasista? En usko enkä haluaisi palata niiden terävästi viiltävien tunteiden äärelle joissa myllersin. Jotenkin tämä raittiimmassa hengessä vietetty aika ja uudet aktiiviteetit ovat osoittaneet itselleni parempaa ymmärrystä etten juurikaan tarvitse alkoholia. Sehän on pääasiassa sosiaalinen liukaste ja tässä on alkanut myös tajuamaan että osa elämääni kuuluvista ihmisistä on ajan myöten muodostunut ajanvietteeksi jossa hakeudutaan vain päänsä sekoittamiseen. Tai noh, kuten hyvä ystäväni useasti sanoo minulle, aina ei voi tietää. En tiedä mistä minä löydän itseni parin kuukauden päästä mutta sen voin ainakin luvata itselleni että naurettavaan suuntaan edennyt maanantai-dokaaminen saa jäädä taaksensa.

Nyt minä ymmärrän paremmin

25/06/2009 11:29, Posted in Hiekkalaatikolla, Comments (0)

Horatio pudottaa taas

22/06/2009 22:08, Posted in Hiekkalaatikolla, Comments (0)

Addiktioni, 25/09

20/06/2009 12:03, Posted in Beats and pieces, Comments (0)

Funkstörung: Appetite For Disctruction (2000)

Omalla kohdallani, elektronisessa musiikissa on parikin sellaista genrettä, hybridimäistä kokeilua jotka eivät ole liiemmilti kolahtaneet yhtään tai paremminkin kasvoiltani on saattanut näkyä kummastuttava ilme josta voi lukea suoraan sanat - "en ymmärrä lainkaan tätä julmetunta hypetystä tästä asiasta/tuottajasta/orkesterista". Viime vuosina tapetilla ollut dubstep tulee heti ensimmäisenä mieleen ja tiukasti perässä pyyheltää iDM jonka sekaan on paiskottu aimo annos hip-hopia (puhun tietenkin täysin biittipoliitikasta). No mut... onhan se tietenkin positiivista jos pöydälle yllättäen pyllähtää julkaisu joka osaa tehdä vaikutuksen kuuntelijaan ja lopulta muuttaen vakaalla pohjalla olevaa mielipidettä tästäkin asiasta. Tämän myötä saatiin siis toimiva aasinsilta saksalaiseen Funkstörung projektiin jota ohjastivat kaksi ihmistä nimeltään Michael Fakesch ja Chris De Luca. Niin, ikävä kyllä Funkstörung on näinä päivinä menneen talven lumia mutta onneksi he sentään jättivät perinnöksi julkaisuja joiden pariin voi yhä edelleenkin tänä päivänä hakeutua. Kaksitoista-tuumaisten ja minijulkaisujen jälkeen, duo julkaisi vuonna 2000 ensimmäisen virallisen studio-albumin (jos ei lasketa mukaan vuotta aiemmin tullutta kokoelmaa Additional Productions joka sisältää muille artisteille tehtyjä remiksejä), Appetite For Disctructionin , joka on selkeästi sellainen ensimmäinen kunnollinen päänavaus heidän luomaansa taiteeseen joka uppoaa heti ensimmäisellä kerralla pehmeään kudokseen tai saattaa myös vaatia hieman lisäpanostusta kuunteluun jotta voidaan tehdä tärkeä toteamus julkaisun loistavuudesta ja eräänlaisena puuttuvana linkkinä kahden genren välisessä maastossa. Minä olin siitä onnekas että heti ensimmäinen kuuntelukerta jätti sellaiset syvät jäljet joiden johdosta ei mennyt kauan kun olin jo pitkällä Funkstörungin luomassa liidossa.

Kun julkaisua alkaa tarkemmin paloittelemaan kliinisellä leikkauspöydällä ja sorkkimaan pintaa syvemmältä, äänimaisemallisesti Appetite For Disctruction tarjoaa yllättävänkin minimalistisen oloisia ratkaisuja vaikkakin kuulee selkeästi että taustalla osataan luovaasti käyttää leukoja narskuttavaa rämisyttämistä ja ilmaan heitetään ahkerasti staattisesti väreilevää glitch-melakkaa joka tuntuu seuraavan miltei kaikkialle. Albumin nimi muutenkin kuvaa onnistuneesti sisältöä (vaikkakin siinä ohella on hieman käyty astumassa Axl Rosen varpaille) sillä on suoranaisesti vaikeata alkaa luomaan riippumatonta analysointia siitä että kumpaa genrettä tässä todellisuudessa tuhotaan ja pilkotaan enemmän sisältäpäin palasiksi? iDM vai hip-hop? Ehkäpä ollaankin se tärkeimmän aspektin äärellä jonka Funkstörung hallitsee suvereenisti tällä julkaisulla. Appetite For Disctruction on parhaimmillaan sykkivästi hohtavaan punaiseen lankaan hienovaraisen täydellisesti kääritty kokonaisuus joka tasapainottelee veitsenterävästi kahden maailman välillä mutta joka osaa kuitenkin tarpeen vaatiessaan kurkottaa pidemmälle oman genren ominaisuuksia kunnes palataan takaisin rajojen ulkopuolelle repimään sisuksia uudestaan auki raahaten ne omalle puolelle. Sen huomaa varsinkin siitä että albumin alkupää muistuttaa melodisuudellaan ja rauhallisella haltuunottamisella hyvinkin paljon Autechren ensimmäisiä levyjä mutta kuitenkin rohkeasti vieden hyvinkin tuttua konseptia elektronisesti eteenpäin. Neljännen kappaleen myötä albumi alkaa saada selkeästi enemmän hip-hop soundia ylleensä mutta kuitenkin edelleenkin tiukasti pitäytyen hyvinkin äärifuturistisessä ilmeessään. "Sounds Like A Break Record" kuulostaa suoranaisesti rikkinäisen metallisen akselin ympäri pyörivästä rattaasta joka klonksuttaen muodostaa erittäin dynaamisen rytmityksen ja kun mukaan heitetään vierailevan räp-vokalistin roolissa toimiva Triple H, meillä on yksinkertaisesti sanottuna hallussamme teos jonka innovatiivisuus ääniluotauksessa yksinään päihittää kaikki kaupallisen hip-hopin naurettavat räpellykset 2000-luvulla. Kun muutenkin alkaa tottumaan Appetite For Disctructionin luomassa värähtelyssä siihen että koskettavan kauniisti sointuvat melodiat ja hip-hop notkautukset ovat asettaneet kuuntelijan turvallisuuden tunteeseen julkaisun suhteen, albumi yllättäen nostaa esiin uuden elementin ladaten "I/O" nimisen teoksen joka napsauttaa päälle vaikeassa kulmassa etenevän suorituksen ja tuo esiin ennenkaikkea luovaasti mielenterveyden kanssa kamppailevaa ohjelmointia joka kilahtelee, kolahtelee ja pomppii kuin kumipallo konsanaan ja samalla heittäen hyvinkin absurdisen tahdituksen jonka taustalla häärii naisvokaali ehostaen ja luoden toimivaa kurkotusta siihen tunteeseen kun iDM tarjosi parhaimmillaan haasteellisen ympäristön koluta.

Appetite For Disctruction siis tarjoaa tätä ja paljon muuta kun antaa mahdollisuuden tutustumiseen. On sanomattakin selvää että Funkstörung onnistui tuottamaan albumin jolle laajakatseisuus ja eklektisyys loivat tärkeät puitteet ja unohtumattoman tavan työstää elektronista materiaalia tasapainottellen hiuksen hienosti vokaalipainoitteisten ja instrumentaalisten raitojen välissä. Appetite For Disctruction on albumi jota ei voi kuin kehua ensiarvoisesta viimeistelystä ja siitä miten tämän kaksikon kokeilunhakuisuus sai aikaiseksi yhden railakkaamista julkaisuista iDM-genren sisällä.

Michale Graves: Descending Angel

15/06/2009 18:17, Posted in Visual side of beats, Comments (0)

Taidan kuulua siihen sorrettuun vähemmistöön joka diggailee enemmän tuosta Misfitsin toisesta inkarnaatiosta jossa laulajana toimi Michale Graves. "Famous Monsters" on meikäläisen kohdalla yhä tänä päivänäkin helvetin kova levy jonka pariin palaa aina silloin tällöin luukuttaen niin paljon kun kuulokkeista lähtee volyymia ja sielu sietää. "Descending Angel" on myöskin albumin yksi parhaimmista vedoista jolle myös annetaan ruhtinaallisesti miltei neljä minuuttia aikaa kehittyä muuten niin nopeasti rykäisevässä äänimaailmassa. Mut' siihen pointtiin... törmäsin meikätuubissa vahingossa tähän kyseiseen kappaleeseen joka tomii yllättävän hyvin myös riisuttuna versiona.

The Future Sound Of London: My Kingdom

13/06/2009 18:20, Posted in Visual side of beats, Comments (0)

Oli vanhastaan sellainen mielikuva että tämä "My Kingdom" video olisi liittynyt jotenkin Lontooseen mutta en muistanut sitä näin häröksi.

Tänä päivänä opittu sana on...

12/06/2009 16:08, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)

Suolimunamies.

Käytetään mm. useasti tavarantoimittajasta joka ei osaa asetella tuomansa tavarat jonnekin reunaan tai seinän viereen varaston puolella. Ehei, hän asettaa ne tavarat keskellä kulkuväylää tai esimerkiksi pakastimen eteen. Vittumainen esimerkki siis ja eihän tällaisen termin voi muu kuin nainen keksiä.