Yksi näkökulma

Tron Legacy trailer

10/03/2010 17:55, Posted in Popkornia ja lippu, Comments (0)

...ja minä olen innoissani pelkästään Daft Punkin luoman soundtrackin takia.

Module: Amethyst Caverns

10/03/2010 17:18, Posted in Pelit ja vehkeet, Visual side of beats, Comments (0)

Shatter pelin soundtrackilta.

Work it out

10/03/2010 08:48, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)

Olen nyt tuijottanut kolmisen viikkoa tätä tyhjää tilaa näytössäni ja sen vilkkuvaa kursoria. Pää hölskyy kaikenlaisia ajatuksia mutta en saa yhtäkään jäsennettyä kunnolla lauseeksi. Tunteenkirjo on myös läpikäynyt raivon syövyttävästä olemuksesta pakenevaan vetäytymiseen jossa pyrin sulkemaan kaikki ylimääräiset häiriötekijät.

Vihaan tätä tunnetta kun sisälläni kalvaa moni asia jolle on en pysty luomaan minkäänlaista toimivaa reittiä ulos. En saa sanoja sanotuksi. En saa avauduttua tunteitani rehellisesti niille ihmisille joille haluaisin.

Tätä on myös alkanut tapahtumaan viime aikoina nopeammassa tahdissa. Aamulla kun herään, ensimmäisenä aamurutiinina sängystä ylös nousemisen jälkeen on käydä kusella. Itsensä tyhjentämisen jälkeen sitä vaan nojaa lavuaariin roikottaen pää alaspäin. Vesihana on päällä ja jotenkin tuon liikkuvan veden äänen kautta yrittää löytää se rauhallisuuden itsestäni. Kun viimeinkin nostan pääni ylös, näen peilistä kasvot. Joinakin päivinä näen itseni. Joinakin päivinä ihmettelen että kuka tämä henkilö on. Suljen hanan ja poistun koska en ole löytänyt edelleenkään vastausta.

Ohella myös elämää vaikeuttavat asiat alkavat pikkuhiljaa nakertamaan ja vituttamaan. Päätökset joita olen tehnyt tai en ole tehnyt saavat sen aikaiseksi että ruoskin taas itseäni verille. Menneisyys ja tulevaisuus. Menneisyydelle on turha enää vuodattaa kyyneliä. Tulevaisuus? Tällä hetkellä minulla ei ole sen kummempaa näkemystä. Ainoastaan pari asiaa todo-listalla ja that's it.

Kun jouduin läpikäymään edellistä sairauttani, silloin päähäni lukittui se ajatus että on turha tehdä minkäänlaisia pitkän aikavälin suunnitelmia koska itse näin miten ne voi parissa sekunnissa särkyä täydellisesti. Edelleenkin pelkään sitä. Jos lähden siis miettimään pidemmälle asioita, pelkään että jossain vaiheessa suunnitelmani hajoaminen käsiin murskaa myös minut. Helvetti, että minä olen sitten yksi iso kasa pettymystä, luottamuksen puutetta ja hajonneita unelmia.

Mutta minähän en vittu luovuta. Jos olen aikoinaan lopettanut piipun suun tuijottamisen täysin omin avuin, minä pystyn myös siihen että raahaan itseni kuiville myös tästä. Aika on toistaiseksi minun puolellani. Yritän ainakin täyttää sen lupauksen jonka tein itselleni. Jospa sen jälkeen pääsen irti tästä taakasta jota olen kantanut niin pitkään mukanani.

Galactica: Sabotage

09/03/2010 09:04, Posted in Nojatuoli-viihde, Visual side of beats, Comments (0)

Vertailun vuoksi: Originaali vs. Galactica samassa ikkunassa.

HBK/Undertaker Promo Video

23/02/2010 23:33, Posted in Flip ilman floppia, Comments (0)

Alkaahan se olla aika pitkälti kaikille selvää että WWE on näinä päivinä enemmälti puuduttava, tylsä ja pahimmillaan itseään toistava. Mutta aina kun edetään kohti seuraavaa Wrestlemaniaa, jotenkin he osaavat vain ottaa niskastaan kiinni ja kohottaa pari feudia sen verran korkealle että sitä alkaa taas odottamaan vesikielellä. Tämän viikon Raw'ssa oli tämä Shawn Michaelsin ja Undertakerin promo-paketti joka oli parasta antia mitä WWE on tuottanut pitkään aikaan. Niin ja Placebon huumaavasti coveroima "Running Up That Hill" oli kuin luotu tätä varten.

"Point me to the sky above..."

22/02/2010 21:58, Posted in Visual side of beats, Comments (0)

Vittu, tämä toimii edelleen kuin 1.21 jigawattia. Näin suorasti sanottuna. Juuh, olen taas jossain ihme Misfits liidossa enkä valita.

There are nice guys, and then there are Nice Guys™

22/02/2010 11:25, Posted in Totuuksia elämästä, Comments (0)

Nice guys are genuinely good people. They'll respect you, do nice things for you, basically treat you like they'd treat any friend, but they won't expect you to have sex with them in return, nor will they get all passive-aggressive and whiny when you "friend-zone" them. They'll just move on, because they realize that not every girl they go after is going to be into them. These are the guys who are most likely to get into relationships with awesome, non-crazy women with healthy levels of self-esteem.

Nice Guys™, on the outside, portray themselves as kind and caring souls, shoulders to cry on, guys who are always There For You. They'll go out of their way to help you out, but they do it with an ulterior motive. They think that becoming your knight in shining armor entitles them to an all-expenses-paid excursion inside your pants. They put you on a pedestal instead of interacting with you like you're a regular person, and they refuse to speak up when they disagree with something you say (but they won't forget it, oh no...expect it to rear its ugly head weeks or months later). They throw private or public temper tantrums if they are rejected and blame your lack of interest on the fact that you only like guys who treat you like crap. They're unable to see that their own behavior is disrespectful and dishonest and thus will continue to go after girls who just aren't interested instead of confronting their own issues. Thus, they can always paint themselves as selfless martyrs, hopeless romantics who've simply been played by evil girls who just go cuh-raaaaazy for collar-popping, date-raping, birthday-forgetting losers.

» Source

Draft 7.30 ja seitsemän vuoden koettelemus

21/02/2010 19:54, Posted in Beats and pieces, Comments (0)

Seitsemän pitkää vuotta.

Tällä viikolla tapahtui siis jotain jonka ymmärtämiseen meni seitsemän vuotta. Nimittäin Autechren "Draft 7.30" sai ensimmäisen kerran sellaisen olomuodon että minäkin viimein näin tämän albumin muodostaman kauneuden ilman minkäänlaisia vaikeuksia.

Muistan vieläkin sen päivän kun hankin tämän julkaisun ja ne monet hetket jotka vietin tämän julkaisun parissa. Erityisesti mieleeni jäi kummittelemaan se turhautumisen tunne kun en yksinkertaisesti tajunnut albumia ja vastahakoisesti aloin fanina myös hyväksyä sen että Autechre olisi muuttumassa tapaukseksi josta minä en saisi enää minkäänlaista uudenlaista hyvänolon tunnetta. Kaksi vuotta aiemmin julkaistu "Confield" loi nämä ajatukset ensimmäisen kerran pääni sisään ja "Draft 7.30" miltei sinetöi ne. Sen johdosta aikoinaan discogs.comin rating systeemiin klikkasin 3/5 itselleni sen kummemmin ajattelematta. Toisaalta, jos olisin laittanut vielä huonomman numeron - se olisi tarkoittanut että olisin hylännyt albumin kokonaan. Onneksi jätin edes pienen raon oveen.

Ja nyt siis parin-kolmen vuoden hiljaiselon jälkeen nappasin albumin uudestaan kuunteluun ja ero oli suorastaan kuin yöllä ja päivällä. Albumi ei ollutkaan sellainen kuin muistin. Vaikea, kylmästiluotaava, henkireikää tiukentava ja ennenkaikkea kuin albumi olisi luotu murskaamaan lukuja toisen perään eli teknologisesti täysin vieras. Nyt tuon alienmaisesti väreilevän pinnan alta löytyy ideoita, toimintatapoja, makuja ja ääniä jotka pönkittäen asettelevat Autechren vieläkin kunnioitettavaan asemaan. He todella osaavat luoda uudenlaista musiikilllista tyyliä joka erityisesti on jatkuvasti muita artisteja kaksi-kolme askelta edellä. Harmi vaan että itse tulen jälkijunassa. Noh, tärkeintä on että viimeinkin alan tajuamaan heidän '00-luvun musiikkia.

Ja jäljellä olisi "Confield".